perjantai 24. toukokuuta 2013

Yö Ikuinen

Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin yhteisprojekti vampirismin parissa on tullut päätökseensä. Suomennetun Vitsaus-trilogia (The Strain trilogy) on ollut kokonaisuudessaan henkilökohtaisesti piristävä kirjakokemus kun on nähnyt viime vuosina toisaalla vampyyreiden muuttuneen ihkuiksi teineiksi siirappimaisineen ihmissuhdeongelmineen. Kirjailijakaksikon Strigoit ovat tunteettomia, sukupuolettomia pelottavia hirviöitä joille ihmislapset ovat vain ja ainoastaan ruokaa.

Trilogian viimeisessä osassa ravintoketjun huipulla on tapahtunut vallan vaihto. Ihminen on sysätty yhdellä isolla heilautuksella ruokalähteen rooliin ja huipulla on nyt muinainen Mestari ja alati kasvava ja totteleva vampyyriarmeija. Lankeemus-kirjan (arvostelu) lopussa toteutui "nollayö", jolloin ihmiskunnasta tuhottiin kolmasosa matemaattisen tarkassa puhdistuksessa. Planeettamme pinnalla tapahtui sarja ydiniskuja ja katastrofeja, ja jäljelle jäänyt ihmissuku kerättiin tuotteliaaksi, lypsettäväksi karjaksi uuden herrarodun tarpeisiin. Samalla Mestari onnistui tuhoamaan ryhmän vampyyrien "kantaisiä" jotka olivat pitäneet ihmiskunnan ja vampyyrien keskinäisen elämän tasapainossa.

Yö Ikuinen alkaa siis lohduttomista maisemista. Taivasta peittää ydintuhon poistumaton synkkä pilvikansi kaksi vuotta sitten tapahtuneiden valtavien muutosten jälkeen, ja ihmiskunnan rippeiden viimeistä toivoa kannattelee kirjan edellisistä osista tutut päähenkilöt epidemiologit Eph Goodweather ja Nora Martinez jotka jatkavat jo epätoivoista vastarintaansa. Mukana on myös edellisistä osista tutut tuholaistorjuja Vasily Fet ja rikosjengiläinen Augustin Elizalde.

Ryhmän yhteisen vastarintaistelun rinnalla Eph käy omaa ristiretkeään pelastaakseen Zack-poikaansa Mestarin helmoista. Ephin vaimo Kelly muutettiin jo edellisessä osassa vampyyriksi joka nyt jahtaa epätoivoista Ephiä. Toisella puolella muinaisen vanha Mestari valmistelee nuorta Zackia tulevaan rooliinsa uutena isäntäkehona, tavoitellen samalla käsiinsä vampyyrirodun syntyvaiheista kertovaa, täynnä arvoituksia olevaa muinaista kirjaa, joka on myös suurin uhka Mestarin hyvää vauhtia edistyvän globaalin valtakunnan tulevaisuudelle.

Kuin taistelun vaakakuppien tasaamiseksi, Ephin ja ystävien seuraan liittyy Quinlan-vampyyri jonka taustana on vuosituhansia jatkunut elämä ihmiskunnan parissa ja henkilökohtainen kostoretki Mestaria vastaan. Kirjan tapahtumien myötä selviää että Quinlan onkin Mestarin poika.

Kirjailijakaksikko on onnistunut trilogian osalta nostamaan painetta ja jännitystä osa osalta, ja tämä viimeinen grande finale ei myöskään jätä lukijaa kylmäksi. Vaikka kirjailijat pistivät sarjan toisen osan lopussa maailman aikalailla huonoon jamaan, kolmas osa saa tarinaan ison vaihteen päälle. Lukijalle avautuu Mestarin tarina aina ammoisista ajoista lähtien, ja vaikka taustalla on suht yllätyksetön viittaus Mestarin olleen yksi herran arkkienkeleistä, se kuitenkin sopii hyvin tarinaan. Quinlanin Rooman Valtakunnan ajoista alkanut henkilökohtainen kostoretki on myös onnistunut historiankuvaus. Teoria ihmiskunnan taustalla roikkuneesta vampyyrivaltakunnan kudelmasta taasen on kuitenkin vedetty suoraan kuin jostain huonosta Ancient Astronauts -dokumentista. Vampyyrit ovat siis kirjan mukaan olleet vuosituhansia hämärässä ja piilossa ihmiskunnan taustalla, ohjailemassa ihmislapsen tapahtumia kuin suurta tieteiskoetta tehden. *haukotus*. Kirjan loppupainit on sitten odotettavan raamatullinen konflikti joka mahtavine ilmestyksinen kuitenkin lässähtää pahasti kalkkiviivoilla kun muuten onnistuneelta korkeakierroksiselta tarinalta loppuu puhti. Vai loppuiko se kirjailijoilta.

Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä että trilogiasta on nyt tulossa TV-sarja. FX on tilannut pilotin ja tuotanto käynnistyy tulevana syksynä. Internetin tietojen mukaan ensimmäisen osan ohjaa itse Guillermo del Toro ja tarinaa muovailee töllötintä varten Lostista tuttu kirjoittaja Carlton Cuse. Itse pidän hyvänä merkkinä sitä että Carlton Cuse on jo ilmoittanut että katsojat voivat unohtaa The Strain-sarjan osalta True Bloodin ja muiden samankaltaisten tuotosten vampyyrisöpöilyn . Eli trilogian hengessä mennään!

Tässä on vielä linkit trilogian kahteen ensimmäiseen osaan:

Vitsaus

Lankeemus

Yöpöydällä odottaakin seuraavana täysin toista kirjallisuutta kun vuorossa on Kariston toimittama Kolme Amerikkalaista Klassikkoa. Ei sittenkään, vaan kuin kesän myötä alenevan lukutahdin korjaamiseksi, KK-osaston hyllyltä tarttui k-a-u-a-n odottanut ed. mainitun kirjan tapaan amerikkalainen klassikko eli William Faulknerin Snopes-trilogian alkutahdit Kylä.


2 kommenttia:

  1. Kiitos kun muistutit tästä! Olen onnistunut unohtamaan että tämäviimeinen osa on lukematta kokonaan. Mulle kyllä maistuu myös nuo vampyyrisöpöstelykin, mutta jotenkin en osaa ajatella niitä varsinaisena vampyyrikirjallisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. Pistä lukuun Yö Ikuinen ja saat hyvän annoksen sitä "oikeaa" vampyyrikirjallisuutta. ;-)

      Poista

Sana on vapaa. Spammaajat kärsivät kurjan kuoleman.